Esko Honkanen

Esko Olavi Honkanen (11. joulukuuta 1925 Kurkijoki – 2. kesäkuuta 2010 Helsinki) oli suomalainen opettaja, toimittaja ja kirjailija. Hän on käyttänyt myös nimimerkkiä Jouni Kaito.

Honkanen oli jatkosodassa kesällä 1944. Hän valmistui ylioppilaaksi Parikkalan yhteiskoulusta ja 1951 kansakoulunopettajaksi Helsingin Opettajakorkeakoulusta. Hän työskenteli opettajana eri paikkakunnilla ja vuodesta 1965 Helsingin Vuosaaressa. Opettajantyönsä ohella hän kirjoitti 16 nuortenkirjaa ja runokokoelman.

Honkanen oli perustamassa Helsingin Vuosaaressa ilmestyvää Vuosaari-lehteä ja oli vuodet 1965–2000 päätoimittaja. Hän on ollut myös Helsingin kaupunginvaltuutettuna kokoomuksessa ja liberaaleissa ja myös kaupunginhallituksessa 1997–2001. Muita luottamustoimia hänellä oli runsain määrin, ja hän oli innokas veteraaniurheilija.

Teoksia

Omalla nimellä:

• Onnen kompassineula, kertomus nuorille. Karisto 1952
• Järvistön nuoret, nuorisoromaani. Karisto 1953
• Jäät lähtevät keväällä, romaani. Karisto 1954
• Korpikylän pojat, kertomus urheilijapojista. Karisto 1955
• Ohjelmaa nuorten juhliin. Valistus 1956
• Myllypuron lapset. Valistus 1959
• Rautaportti pitää, historiallinen kertomus Karjalasta. Valistus 1959
• Laatokan lukko, historiallinen kertomus Karjalasta. Valistus 1960
• Rekka-auton arvoitus, seikkailukertomus tytöille ja pojille. Seikkailusarja 23. Valistus 1963
• Rivien välistä, runoja sodasta. Honkaset, Helsinki 1989

Nimimerkillä Jouni Kaito:

• Sudenhuuto, seikkailukertomus rajaseuduilta. Karisto 1950, 2. painos omalla nimellä 1959
• Hullunmylly, kertomus kesäyön kommelluksista. Karisto 1951
• Meidän kylän mäkiseura, kertomus urheilijapojille. Karisto 1951
• Pojat eivät pelkää, seikkailukertomus kaikille reippaille pojille. Karisto 1951
• Salama iskee saareen, kesäisiä seikkailuja. Karisto 1951

Lähteet

• Esko Honkanen SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)